Syyshauki

Monien turhien taimenen peräsä tehtyjen reissujen jälkeen päätettiin pitkästä aikaa mennä kokeileen hauenpyyntiä. Alkuun oli kohtuu hiljasta, pommitettiin jerkeillä tutun saaren rantaa, joka yleensä on antanu muutaman kalan. Tällä kertaa jäätiin kuitenki iliman, ja päätettiin hinata uistinta peräsä matka toiselle paikalle. Hinaamalla saatiin molemmille pienet, pari kiloset alotushauet ja jatkettiin heittelemistä paikassa b. Hiljaselta tuntu tämäki luottopaikka, joten päätettiin jatkaa uistimen vetämistä edellisen ottipaikan ympärillä. Toisella liu'ulla markolla jysähti kiinni oikein kunnolla, tuloksena reipas 9,3kilonen, joka ikävä kyllä jäi hyvän reissun suurimmaks. Ehkä ens kerralla kympit paukkuu molemmilla!

Matkalla pelipaikoille, pläkkityynesä kelisä.

Keväällä olis tämäki kala ollu reippaasti yli kymppi, mutta ei nytkään kovin kauaks jääty.

Keliä riittää 8.10

Tuuli tyynty illaks aika sopivasti, oiskohan ollu 3-5m/s kun lähettiin Markon kans ajaan ohtakariin. Länsipuolella oli pientä aallokkoa ja himangan puolella vain pinta rikki. Ajettiin suoraa kalsoon tutuille paikoille. Autosta pieneltä näyttäneet aallot kasvo yllättävästi kun tarkasteli niitä likempää veneestä. Reilusti yli metristä aaltoa pukkas tuleen vähän väliä ja välillä tuntu että aaltoja tuli vähä joka suunnasta. Noh, eipä meitä aallot jaksaneet kiinnostaa, silmisä palo kirkkaan meritaimenen kuvat. Vartti heiteltiin ja ihmeteltiin että vene luistaa taaksepäin vaikka sen pitäis olla ankkuroituna. Marko nappas ankkurin ylös ja ajoin hieman lähemmäs rantaan, jotta heitot sivutuuleen suhteellisen kevyillä vieheillä onnistuis paremmin.  Taas noin vartti heittelyä ennenkö huomattiin että ollaan siirrytty melkonen matka taaksepäin, samalla alettiin kiinnittää huomiota reilusti kasvaneeseen aallonkorkeuteen, vaikka oltiin tyvenen puolella niemenkärjen suojissa. Koska vene ei pysyny paikoillaan, aurinko alko laskea ja aallokko kasvo, päätettiin yksissä tuumin lähtiä kinnaahan venettä takas laituriin. Matkalla saatiinki kyytiä oikein kunnolla, aallokko oli nimittäin kasvanu jo suhteellisen miehekkäisiin mittoihin.

Vaahtopäät kuohu reippaasti

Kierrettiin vähän ulompaa, ettei aallot kuohuis niin reippaasti. Kuva vääristää kokoa aika hyvin, ko. aalto oli reilusti allekirjoittanutta korkeampi.

6.10

Iltapäivästä oli tarkotus lähtiä taimenen pyyntiin, sää näytti mainiolta eilisen myrskyn jälkeen eikä merenkäyntiäkään pitäny juuri olla. Lähin puolikolmen maissa ajamaan venettä jokivarresta ohtakariin mistä Markon oli tarkotus hypätä kyytiin. Heti tröötinsuulla ajatukset lievästä käynnistä muuttu täysin, reilusti yli metrinen aallokko pisti vastahan ja sai leviän hymyn huulille. Kaasu tappiin suoraan aaltoja päin, olo tuntu pieneltä mutta mukavaa oli röykkyyttää kunnolla.

Marko hyppäs kyytille pitkästä pauhasta ja ajettiin suoraan vaaran rannan puolelle heitteleen, piukin säärtä ei tarvinu ees ajatella kun kahto miten allekirjoittanutta korkiammat aallot pyyhki siitä yli. Vaaran kohilla oli melko huono heitellä ja päätettiin mennä kalson puolelle. Pysähdyttiin altaalla laiturisa ja mietittiin tovi taktiikoita, lopulta päätettiin ajaa kalson rantaan. Aluks pysyteltiin kohtuu kaukana rannasta, kaiun näyttäesä n. 2,5m syvyyksiä, tyhjän pyytäminen kuitenki kävi mielenterveydelle raskaaks ja otettiin hieman lähemmäks. Sama tapahtu uuestaan ja lopulta oltiin melkein rannasa kiinni, kaiku näytti veneen alle vähän vajaata metriä. Marko laitto ensimmäisen heiton ja sillon nappas kiinni, LYHYEN väsyttämisen jälkeen veneesä koreili vähän vajaa 50senttinen meritaimen, pakollinen kuvatuokio ja kala takas kasvamaan. Ens vuonna tulee jo yli kahen kilon massalla takasin! Puoli tuntia vielä heiteltiin rannan lähellä, allekirjottaneelle pari seuraamista ja tärppiä ehti tulla ennenku hämärä pakotti palaamaan takas laituriin.