Iltapäivästä oli tarkotus lähtiä taimenen pyyntiin, sää näytti mainiolta eilisen myrskyn jälkeen eikä merenkäyntiäkään pitäny juuri olla. Lähin puolikolmen maissa ajamaan venettä jokivarresta ohtakariin mistä Markon oli tarkotus hypätä kyytiin. Heti tröötinsuulla ajatukset lievästä käynnistä muuttu täysin, reilusti yli metrinen aallokko pisti vastahan ja sai leviän hymyn huulille. Kaasu tappiin suoraan aaltoja päin, olo tuntu pieneltä mutta mukavaa oli röykkyyttää kunnolla.
Marko hyppäs kyytille pitkästä pauhasta ja ajettiin suoraan vaaran rannan puolelle heitteleen, piukin säärtä ei tarvinu ees ajatella kun kahto miten allekirjoittanutta korkiammat aallot pyyhki siitä yli. Vaaran kohilla oli melko huono heitellä ja päätettiin mennä kalson puolelle. Pysähdyttiin altaalla laiturisa ja mietittiin tovi taktiikoita, lopulta päätettiin ajaa kalson rantaan. Aluks pysyteltiin kohtuu kaukana rannasta, kaiun näyttäesä n. 2,5m syvyyksiä, tyhjän pyytäminen kuitenki kävi mielenterveydelle raskaaks ja otettiin hieman lähemmäks. Sama tapahtu uuestaan ja lopulta oltiin melkein rannasa kiinni, kaiku näytti veneen alle vähän vajaata metriä. Marko laitto ensimmäisen heiton ja sillon nappas kiinni, LYHYEN väsyttämisen jälkeen veneesä koreili vähän vajaa 50senttinen meritaimen, pakollinen kuvatuokio ja kala takas kasvamaan. Ens vuonna tulee jo yli kahen kilon massalla takasin! Puoli tuntia vielä heiteltiin rannan lähellä, allekirjottaneelle pari seuraamista ja tärppiä ehti tulla ennenku hämärä pakotti palaamaan takas laituriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti