Tuuli tyynty illaks aika sopivasti, oiskohan ollu 3-5m/s kun lähettiin Markon kans ajaan ohtakariin. Länsipuolella oli pientä aallokkoa ja himangan puolella vain pinta rikki. Ajettiin suoraa kalsoon tutuille paikoille. Autosta pieneltä näyttäneet aallot kasvo yllättävästi kun tarkasteli niitä likempää veneestä. Reilusti yli metristä aaltoa pukkas tuleen vähän väliä ja välillä tuntu että aaltoja tuli vähä joka suunnasta. Noh, eipä meitä aallot jaksaneet kiinnostaa, silmisä palo kirkkaan meritaimenen kuvat. Vartti heiteltiin ja ihmeteltiin että vene luistaa taaksepäin vaikka sen pitäis olla ankkuroituna. Marko nappas ankkurin ylös ja ajoin hieman lähemmäs rantaan, jotta heitot sivutuuleen suhteellisen kevyillä vieheillä onnistuis paremmin. Taas noin vartti heittelyä ennenkö huomattiin että ollaan siirrytty melkonen matka taaksepäin, samalla alettiin kiinnittää huomiota reilusti kasvaneeseen aallonkorkeuteen, vaikka oltiin tyvenen puolella niemenkärjen suojissa. Koska vene ei pysyny paikoillaan, aurinko alko laskea ja aallokko kasvo, päätettiin yksissä tuumin lähtiä kinnaahan venettä takas laituriin. Matkalla saatiinki kyytiä oikein kunnolla, aallokko oli nimittäin kasvanu jo suhteellisen miehekkäisiin mittoihin.
Vaahtopäät kuohu reippaasti
Kierrettiin vähän ulompaa, ettei aallot kuohuis niin reippaasti. Kuva vääristää kokoa aika hyvin, ko. aalto oli reilusti allekirjoittanutta korkeampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti